Kun isi Kittilään lähti

Tiedettiin, että tämä päivä tulee vastaan jossakin vaiheessa. Ja kun päivä koitti,oli päivä pelon sekainen. Meidän isi lähti töihin yli vuoden kotona olon jälkeen. Toki kotona olo ei ollut vapaa ehtoista, vaan pakon edessä tapahtunut lomautus.
Isi lähti Kittilään töihin, kotiin matkaa melkein 250km. Kotiin ei viitsi tietenkään työpäivän jälkeen ajella, joten asuminen siellä Kittilässä on ihan loogista.
Pojille tämä taitaa olla raskaampaa kuin minulle itselleni. Onneksi isi tekee vain nelipäiväistä työviikkoa.

Kun lähdön hetki koitti, alkoi isompi pieni parkua isiä kun ikävä iski ja taisi pienenpi itkeä sympatia itkua isoveljensä takia.
Itseäni kai jännitti eniten, kuinka arki alkaa sujumaan. No tähän asti on mennyt hyvin. Hengissä olen, ja olen muistanut ruokkia ja pukea lapset. Harrastukset ja kerhotkaan eivät ole unohtuneet.

Kyllä voin sanoa, että tuntuu oudlta kun toinen ei olekaan kokoajan vieressä ja asioita ei voikaan yhdessä tehdä. Mutta kyllä tämä tästä ja onneksi tämä ei ole lopullinen ratkaisu.
Kun toinen ei ole vieressä, niin tajuaa kuinka rakas tämä toinen onkaan <3