Esikolla oli eilen jalkapallo kerho, kolmas kerta oli kyseessä. Uusi harrastus, josta minä ja mieheni ei juuri henk.koht. välitä, mutta toki lastamme tuemme.
Jalkapallo kerho meni hyvin, poika viihtyi ja nautti. Voi sitä riemua,kun kentällä sai juosta pallon perässä ja tehdä ohjattuja harjoituksia.
Illalla olimme kauppaan menossa, kun esikko yhtäkkiä sanoi " äiti, minäkikin haluan nappulakengät, kun kaikilla muillakin on" Kysyin ihan vakavana, että mihin sinä niitä tarvitset. Vastaus oli lyhyt ja jämäkkä "no pelaan jalkapalloa tietenkin". Ei enää tavalliset lenkkarit kelvanneet.
Kyllä minua sillä hetkellä harmitti suuresti, sillä olin viikkoa aiemmin kirpparilla katsellut nappulakenkiä, jotka olivat kuin uudet ja juuri sopivan kokoiset ja hintaakin oli vain 5euroa. Sinne jätin ne pöydälle, kun ajattelin että eihän se poika tuommoisia tarvi vielä.
Oli pakko mennä Prismaan sitten katselemaan uusia nappulakenkiä, onneksi ne eivät viellä tuollaiselle kummoiset tarvitse olla. Eivät onneksi hinnakaita uutenakaan olleet, helvimmat olivat siinä 16e pintaan. Pitänee paremmalla ajalla lähteä sitten pojalle nappulakengät ostamaan.
Saa nähdä, kasvaako meidän perheessä sitten tuleva jalkapalloilija vai onko tämä vaan sitä ensi huumaa. Se jää nähtäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Tuli heti tsekkaa sun blogin! <3
VastaaPoistaIhana pieni jalkapalloilija teillä! Ja pitäähän sitä nappikset olla :D
Hoksasinpa mäkin viimein liittyä lukijaksi, ihan huippu nimi blogillasi :D
VastaaPoistaJa ihana pieni määrätietoinen jalkapalloilija <3
Kurks.
VastaaPoistaLöysin jotain kautta tämän ja katoin, että onpas tutun näköinen äiti kuvassa :D
Se on aikamoinen elämänvaihe, kun lapet alkaa pyytämään jotain kun toisillakin on ja tuntuu ainakin meillä, että pahenee vaan, kun ikää tulee lisää. Onneksi on silti 3 poikaa, niin perivät hiukan toinen toisiltaan. Iloisia jalkapallohetkiä :)
VastaaPoistaKiitos lukioille kommenteista :)
VastaaPoistaTervetuloa uudestaankin.