Aktivoituminen..?

Edellisestä merkinnästä on kulunut hetki jos toinenkin. Ei,kyse ei ole siitä etteikö minulla olisi innostusta kirjoittaa, mutta tuntuisi turhalta kirjoittaa siitä,kuinka elämämme menee samaa rataa päivästä toiseen.

Tähän väliin pieni katsaus siitä,mitä näinä viime kuukausina on tapahtunut.
Kesäkuussa esikoinen kävi jalkapallo kerhossa ja perheen isi oli Kittilässä töissä.
Kuun kohokohta oli se, kun kävimme koko perhe Kalajoella viikon kylpylä lomalla.
Esikoinen jaksaa vieläkin muistella noita päiviä. Ihanaa, että pieni ihminen saa noin hyviä muistoja.
Itse asiassa en osaa kertoa teille, mitä heinä- ja elokuussa tapahtui. Ei ilmeisesti mitään merkityksellistä. Paitsi että minä palasin elokuun loppu puolella suorittamaan opintoni loppuun. Opinnot jatkuvat näillä näkymin joulukuulle asti, sen jälkeen on jo aika kääntää uusi lehti elämässä, ja siirtyä työelämään.

Parasta tällä hetkellä on se, että mieheni on saanut olla edelleen työ elämässä. Taas vaihteeksi oli pelko lomautuksista takaraivossa,mutta juuri edellisen projektin loputtua tuli tieto töiden jatkumisesta.

Esikoinen käy kaksi kertaa viikossa kerhossa, ja kymmenenä päivänä kuussa perhepäivähoitajalla. Pienemmän ei onneksi tarvinnut siirtyä vielä hoitoon kouluni alettua, vaan hänen mummonsa käy hoitamassa täällä kotona aina tarpeen vaatiessa.

Siinä lyhkäisyydessään se, mitä meidän perheelle kuuluu. Nyt pitäisi luvata että aktivoidun kirjoitamaan hiukan useammin tänne blogiin. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä lupaus pitää.